Tässä on ollut kestämistä. Nimittäin mun miehellä. – Tää on kauheen harmaa. (Edellinen oli pinkki.) Saako tähän liimata tarroja? – Onpas tää kakkasen värinen sisältä. (Avasin kannen ensimmäistä kertaa.) – (Käynnistettiin kone.) HYIII mikä sininen. Kai EDES ton windowsin saa pinkiksi? (Sai!) – Miksi tää photari on niin synkkä? Enhän mä nyt tiedä miltä nää kuvat näyttää mun blogitaustaa vasten. (Sai vaihdettua!) – Apua MIKSI nää kuvat on näin pieniä! Ihan varmasti muokkasin oikeen kokoseksi! – Siinä näytössä on niin hyvä resoluutio. – Häh? Siis tää kuva on ihan minimaalinen! Miten tää nyt sopii mun blogiin? – Sä oot varmaan ensimmäinen ihminen, joka valittaa liian tarkasta näytöstä. (Myönnän, että mulla meni hetki sisäistää tämä asia.) Ja vielä tärkeimpänä: MIKSI joku on halunnut laittaa powerin ihan tavallisena nappulana tohon deleten ja backspacen viereen. Kysympä vaan. Lähes neljä vuotta palvellut pinkki Vaio sai siirtyä verheämmille naputtelumaille ja nyt mulla on nopea, kevyt, ohut, hyvänäyttöinen ja semi-helppo kone. Vähänkö kätevää, kun tämän kanssa voi oikeasti seilata helposti ympäri asuntoa! Puspus muru, on tää (kaikesta huolimatta) hyvä kone, vaikka mä olenkin vähän urpo. <3 Seuraa blogia: bloglovin’ / facebook / instagram.
The post Ensimmäinen viikko uuden läppärin kanssa appeared first on Nutturapää.
]]>