Silmäleikkaus

Nyt on leikkaus ohi! Tässä postauksessa kerron yksityiskohtaisesti leikkauspäivästä, joten mikäli silmäasiat ällöttää, niin ei kannata lukea.. :) Palataan takaisin kosmetiikkaan sitten huomenna! Silmäni leikattiin siis ReLEx SMILE -tekniikalla Eiran sairaalassa.

Minulle oli varattu leikkausaika yhdeksäksi, mutta olin sairaalalla jo puolta tuntia aikaisemmin. Esitarkastuksen tehnyt optikko sanoi, että kannattaa olla ajoissa mikäli tahtoo esilääkityksen. En tajunnut sitä erikseen pyytää, joten jäi pamit saamatta ja olin leikkauspöydällä ennen kuin huomasinkaan. No, hyvin selvisin ilmankin.

Karseat suojalasit.

Ensin leikkaava lääkäri tarkisti vielä jollain automaattilaitteella vahvuudet, että papereissa on varmasti samat, eikä mitään painovirhepaholaisia ole käynyt. Sen jälkeen hän vielä tarkisti itse silmät. Kaikki kunnossa, onko kysyttävää? No ei. Kovasti hän painotti sitä, että varsinaisen laseroinnin aikana sekä minun että silmän tulee pysyä ihan paikoillaan. Lääkäri vaikutti hieman tympeältä tai kyllästyneeltä, mutta ehkä hän vaan on sellainen.

Tarkistuksen jälkeen odottelin kymmenisen minuuttia, että säädöt laitetaan laserkoneeseen valmiiksi. Sitten toimenpidehuoneeseen, joka oli yllättävän iso ja leikkaussalimainen. Paikalla oli useampi hoitaja, jotka oli kaikki todella mukavia ja ystävällisiä. Jätin laukkuni penkille (puhelin ehdottomasti kiinni!) ja kengät piti ottaa pois jalasta. Koska oli lämmin päivä, olin ilman sukkia ballerinoissa. Olisi pitänyt tajuta laittaa sukat, koska varpaat jäätyi. :) Minua pyydettiin istumaan leikkauspöydän reunalle ja hiukseni laitettiin paperimyssyn alle. Sen jälkeen hoitaja pyyhki desinfiointiaineella silmäluomet ja silmänympärysihon. Eikun makaamaan; pää sille tarkoitettuun kuoppaan ja tyyny polvitaipeiden alle, jotta olisi helpompi olla paikoillaan.

Sänky/pöytä/mikälie kääntyi automaattisesti koneiston alle. Aloitimme oikeasta silmästä. Siihen tiputettiin puudutusainetta ja laitettiin luomenlevitin. Silmän pinta pyyhittiin jollain hämärällä systeemillä puhtaaksi. Sänky siirtyi laserointipään alle ja minua pyydettiin tuijottamaan vihreää valoa ja olemaan ihan paikoillaan. Valo näkyi vasta, kun laserointipää oli silmäni kohdalla, joten ehdin välissä jo ihmettelemään, että mitä hemmetin valoa. ;) Valoa ei saanut lähteä katseellaan seuraamaan, vaikka se liikkuisi, vaan piti tuijottaa juuri siihen kohtaan missä valo oli alunperin ollut. Laserpää tuli silmään kiinni ja kone sanoi ”suction on”, kun se tarttui silmämunaani kiinni (kiva). Tämä ei tuntunut miltään. Lääkäri (tai hoitaja, en tiedä) piti otsastani kiinni, jotten missään nimessä liikkuisi. Itse laserointi kestää 20-30 sekuntia ja jossain välissä lääkäri totesi homman olevan puolessa välissä. Vihreä valo alkuun hieman liikkui ja lopussa sumeni kokonaan. Laite totesi ”suction off”, kun laserointi oli valmis ja kone päästi silmästäni irti. Jännitin eniten tätä paikallaan pysymistä, koska mikäli silmä liikahtaisi, olisi laserointi pielessä, eikä sitä välttämättä voisi tehdä heti uudestaan.

Sänky siirsi minut pois laserin alta ja tässä vaiheessa (niinkuin monessa muussakin) silmään varmaan tiputeltiin taas jotain tippoja. Luomenlevitin otettiin pois ja kasvojeni päälle laitettiin liina, jossa oli toki aukko silmän kohdalla. Aukon reunoissa oli liimapinta, joten liina taputeltiin tiiviisti ihoon kiinni. Sen jälkeen vielä erikseen teipattiin sekä ala- että yläripset ihoon (tai liinaan, en tiedä) kiinni. Luomenlevitin takaisin ja varmaan lisää tippoja. Tässä vaiheessa lääkäri poistaa laserin leikkaama ”miinuspalan” silmästä. Vaihe kesti minulla yllättävän pitkään, varmaan 10-15 minuuttia per silmä. Jostain syystä palat oli hieman tiukassa. Aina välillä tiputeltiin lisää tippoja, kyseltiin ettei vaan tunnu kipua ja pyydettiin tuijottamaan valoa kohti. Ensimmäisen silmän kohdalla valon näki suht hyvin leikkaamattomalla silmällä liinan läpi, mutta toisen silmän kohdalla se oli hyvin sumea. Ja aina kun lääkäri koski silmääni, tuntui valo liikkuvan, venyvän ja muuttavan väriä. Tippojen lisääminen sai myös hauskaa ilotulitusta aikaan. :D No, lopulta pala saatiin irti. Lisää tippoja! Luomenlevitin pois ja sitten seurasi se koko operaation epämiellyttävin vaihe: teipit ja liimaliina irti. AUTS! Kuin repäisisi jättimäisen laastarin kasvoista. Tippoja molempiin silmiin ja todettiin, että voin hetkeksi sulkea silmät. Tässä välissä taidettiin vaihtaa laserointipään suojus. Aina välillä hoitaja kysäisi, että onhan kaikki hyvin. Se oli mukavaa. :)

Väsähtänyt uusi silmä.

Ja sitten täysin sama homma vasemmalle silmälle. Laserointi meni hyvin ja olin todella helpottunut selvittyäni molemmista paikallaanpysymisistä. Loput ajasta jännitin jo valmiiksi teippien repimistä, auuuu. Sitten taas tippoja, tippoja. Pyydettiin makoilemaan hetki paikallaan, kun sänky siirtyi pois laitteen alta. Takaraivo oli hieman hellänä, olin varmaan painanut niin voimalla päätä kovaa muovitukea vasten. Ja koko kroppa oli ihan jännittynyt, kun tiukasti yritin pysyä paikoillaan. Nousin istumaan ja myssy otettiin pois. Pyydettiin siirtymään tuolille ja sain suojalasit, jotka minun annettiin itse säätää päähän sopiviksi. Aikaa leikkaussalissa meni noin 50min. Lopuksi annettiin vielä burana ja tunniksi odotusaulaan lepäämään. Alkuun näkö oli melko sumea, aika samaa luokkaa kuin normaalisti ilman laseja. Hain automaatista kaakaon, mutta automaatin käyttäminen oli melko mielenkiintoista, kun ei meinannut nähdä mitä näytössä lukee. Pikkuhiljaa näkö hieman kirkastui ja pystyin käyttämään puhelinta, vaikken saanutkaan kaikesta tekstistä selvää. Silmiin ei sattunut ollenkaan (kiitos lukuisten puudustustippojen), mutta ne tuntuivat todella väsyneiltä.

Tunnin päästä lääkäri vielä tarkisti silmät, laittoi (ylläri!) lisää tippoja ja kassan kautta kotiin. Mies tuli saattamaan ja menimme taksilla, koska ulkona oli aurinkoista (häikäsee), eikä minua niin napannut matkustaa julkisilla alienin näköisenä. Kotona söin hieman, laitoin kosteustippoja ja painuin nukkumaan. Minua oli kehoitettu ”lepäämään silmät kiinni”, mutta en tiedä miten sitä voisi muuten tehdä kuin nukkumalla.. Vetäisin siis kevyet kahdeksan tunnin päikkärit. :D Kerran heräsin juomaan vettä ja laittamaan lisää kosteutustippoja. Varmaan siinä vaiheessa puudutustippojen vaikutus oli lähtenyt ja silmissä tuntui roskantunnetta. Herättyäni lopulta iltakahdeksan aikoihin oli näkö jo selvästi kirkastunut. Näin tekstit telkkarista ja muutenkin melko hyvin! Kovasti varoiteltiin, että voi mennä 2-4 päivää ennen kuin näkö terävöityy. Olihan näkö vieläkin hieman sumea, mutta jo todella hyvä. Silmiin ei vieläkään särkenyt ja roskantunnekin oli mennyt ohi. Lähinnä silmät tuntui siltä kuin pahassa krapulassa eli ne olivat väsyneet, hieman kirvelevät ja teki mieli pitää niitä kiinni. Leikkauksen jälkeen epämukavin juttu oli kuitenkin uimalasimaiset suojalasit, jotka painoivat ja hiostivat todella pahasti. Onneksi niitä ei tarvinnut pitää kuin ensimmäinen vuorokausi.

Kirjoitin tämän tekstin reilu kaksi vuorokautta leikkauksesta, ei mitään ongelmia. :) Näkö hieman sumea ja ei ole niin helppo tarkentaa. Tuntuu lähinnä siltä, että olisi ollut piilarit vähän liian kauan silmissä. Ja aurinko häikäisee. Muuten silmät tuntuu yllättävän hyviltä! Nyt tiputtelen silmiin kahden viikon ajan antibioottikortisonitippaa kolme kertaa päivässä ja kosteustippaa tai -geeliä niin paljon kuin tarvitsee. Nyt alkuun olen kosteuttanut ehkä kymmenisen kertaa päivässä, kun selvästi huomaa miten kuivuus saa näön sumentumaan. Kuukauden päästä jälkitarkastukseen ja vielä yksi kontrolli puolen vuoden päästä.

Hintaa tällä huvilla oli noin 4000 euroa, mutta en tosiaan usko, että tulee kaduttamaan. Hups tästä tekstistä tuli pitkä. Kiinnostiko ketään loppuun asti?

Pitkällisten vuosien pähkäilyjen jälkeen päätimme Miehen kanssa, että tänä kesänä lähtee molemmilta silmälasit. Ensin minä koekaniinina ja sitten myöhemmin on Miehen vuoro.

Olin 12- tai 13-vuotias, kun sain ensimmäiset lasini. Olisin tosin tarvinnut ne jo vuotta aikaisemmin, mutta tietysti laseja kammoksuvana esiteininä yritin vain sinnitellä ja pärjätä ilman. Koko teini-iän käytin lähestulkoon pelkkiä piilolinssejä. Ensimmäiset silikoniset yötäpäivää pidettävät linssit tuli silloin markkinoille ja ne oli pelastus. Parikymppisenä kyllästyin säheltämään ja opettelin käyttämään laseja. Vuosia meni ja viime kesänä yritin taas palata piilolinssien maailmaan, mutta ei siitä mitään tullut. Mitta oli täynnä ja minä ihan valmis leikkaukseen.

Tänä keväänä rohkaistuin ja varasin ajan Eiran sairaalaan esitarkistukseen huhtikuun lopulle. Miksi juuri sinne? En tiedä, se vaan tuli ensimmäisenä mieleen, kun mietin mikä sairaala olisi tarpeeksi luotettavan oloinen. Pikainen googletus kertoi, että siellä on heinäkuussa otettu käyttöön uusin tekniikka eli ReLEx SMILE ja tämä sinetöi päätökseni. Uuden tekniikan ansiosta taittovirhe voidaan korjata ilman perinteistä sarveiskalvoon tehtävää läppää. Sen pitäisi olla silmälle huomattavasti hellempi ja silmien kuivumisen hyvin vähäistä. Olen jo muutenkin ihan tarpeeksi kuivasilmäinen.

Esitarkistuksessa minut otti vastaan todella mukava optikko. Silmiäni tutkittiin viidellä eri laitteella, osalla useampaan kertaan! Välissä mitattiin silmänpaineet ja laitettiin laajentavia tippoja. Muistaakseni neljäs laite oli se, joka vasta varmisti voiko silmiä edes leikata. Onneksi en ollut etukäteen osannut edes ajatella, että sarveiskalvo voisi olla niin ohut, ettei leikkaus onnistu. Minun sarveiskalvoni olivat hieman normaalia paksummat, joten ei huolta.

Tarkistuksen lopputuloksena todettiin, että toivomani SMILE-tekniikka sopii hyvin silmilleni ja varasin leikkausajan kesäkuun alkuun, jolloin minulla on viikko lomaa. Saisin edes hetken parannella silmiäni ennen kuin palaan töihin tekstiilipölyn keskelle. Samalla jännittää ja odotan innolla! Hieman myös mietityttää miten alaston olo on töihin palatessa, kun silmiä ei saisi meikata ainakaan viikkoon. Normaalisti olen ”saanut” piiloutua lasien taakse mikäli olen syystä tai toisesta ollut meikittä.

Kuvituksena esitarkistuksen jälkeiset jättimäiset pupillit (ja lähes meikitön naama). Osa 2 sitten leikkauksen jälkeen. :) On muuten kiva silmälasipainauma näkyvissä nenänvarressa. Pääseeköhän ajan kanssa eroon myös niistä sankakuopista korvien takana?