Lifestyle

Puoli vuotta

Äidin kuolemasta tulee tänään puoli vuotta. Olen alkanut nähdä unia, joissa äiti on mukana.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä vierailin lapsuudenkodissa. Jostain syystä siellä oli kylässä sekä blogi- että työkavereita, mutta tärkeimpänä löysin äidin keittiöstä pilkkomasta sipulia. Ilahduin kohtaamisesta ja juteltiin niitä näitä. Kerroin, että Heini on juuri tullut Seychelleiltä kotiin (oikeastihan se oli vielä matkalla, mutta unessa se huuteli jotain vessasta) ja että me olemme lähdössä Meksikoon. Jossain vaiheessa tajusin, ettei tämä tilanne voi olla totta. Sain sanottua sen itkuisena ääneen, johon äiti vastasi ”Ai senkö takia etten mä ole enää olemassa tässä universumissa?” Heräsin siihen, että puraisin itseäni huulesta.

Toivon niin kovasti, että alkaisin nähdä enemmänkin unia, joissa äiti on mukana. Sellaisia, joissa tajuaisin hyvällä mielellä, että ne on unia ja pääsisin keskustelemaan äidin kanssa kaikesta mikä jäi sanomatta.

Seuraa blogia: bloglovin’ / facebook / instagram / snapchat / blogit.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Vandaalia sunnuntai 26. helmikuun 2017 at 09:57

    Mä näin myös oman äidin yllättävän menehtymisen jälkeen jonkin aikaa paljon unia hänestä, jotka käsittelivät poismenoa ja toivat mulle lohtua :) Aina äitiä ei unissa näkynyt edes, mutta tiesin hänen läsnäolonsa ja usein unissa äiti olikin onnettomuuden jälkeen kunnossa, jota aina unissa ihmettelin hieman; todellisuus ja haave kunnossa olevasta äidistä kohtasivat </3 Tänä keväänä tuosta tulee jo 5vuotta, minä täytän 30. Usein toivon vieläkin, että äiti olisi paikalla, mutta se ei ole enää niinkään surullista kaipuuta vaan onnellisia muistoja :)

    <3

  • Reply JonnaH. sunnuntai 26. helmikuun 2017 at 10:22

    Mä toivon sydämestäni, että näet enemmän unia äidistäsi, ne oikeasti auttavat käsittelemään asiaa ja tuovat sen ihmisen enemmän läsnä arkeen hyvällä tavalla. Itse käsittelin aikoinaan rakkaan tätini menetyksen näkemällä hänestä unia. Tiedostin, kyllä unissani, että ihminen on kuollut ja sitten kun sen tajuaa, niin sen unenhan haluaa vaan jatkuvan ja jatkuvan (siitä ottaa kaiken irti) ja herääminen ei ole ollenkaan kivaa. ^_^ Nykyään hän tulee uniin enää silloin kuin minulla on extra vaikeaa tai muuten hankala vaihe. Alussa näin hänestä unia jatkuvasti useiden vuosien ajan.

  • Reply Päivi / Rouva Kameleontti sunnuntai 26. helmikuun 2017 at 14:56

  • Reply Anna maanantai 27. helmikuun 2017 at 00:00

    Tuttuja mietteitä. Mun äitini kuoli syksyllä aivan yllättäen ja on vakiovieras unissa. Ensimmäiseen kuukauteen-pariin en nähnyt ainuttakaan unta äidistä, sitten ne alkoi ja jatkuvasti unessa minä ja unien muute henkilöt noteerasivat hänen läsnöolonsa ”Mitä sä täällä teet? Sä olet poissa.” reaktioilla ja monissa unissa hän oli alkuun aina tiedostettu ”sä olet kuollut, et sä oikeasti ole tässä unessa”. Nykyään kukaan unen henkilöistä ei ihmettele äidin läsnöoloa. Unet on hieno asia, voi tavata vielä kerran. <3 Voimia.

  • Reply Nanna/KultainenKynsilakka maanantai 27. helmikuun 2017 at 11:57

    Voin lohduttaa: Mun isän traagisesta kuolemasta on nyt yli kymmenen vuotta ja se vierailee mun unissa lähes viikottain,jossei muuten ni hengailee sivussa. Kyllä sun äiti vielä tulee sun luo♡

  • Reply Mia sunnuntai 19. maaliskuun 2017 at 20:48

    Toivottavasti äitisi vierailee unissasi usein! Samaa toivon itselleni, äiti kuoli 3kk sitten ja on niin ikävä.

  • Leave a Reply