Lifestyle

Ikävästä

Se iskee milloin tahansa. Kun sitä osasi odottaa tai täysin puskista.

ikava2

Se tuntuu kipuna kehossa.
Se salpaa hengityksen ja puristuu vanteena rintakehän ympärille.
Se kuristaa kurkussa ja tekee nielemisestä vaikeeta.
Se polttelee silmissä ja valuu poskia pitkin.

Kun lukee hesaria, eikä voi soittaa ja keskustella lukemastaan.
Kun näkee kadulla whippetejä.
Kun tekee kotona opittuja ruokia.
Kun löytää lapsuusajan valokuvia.
Kun kohtaa yhteisen tutun.
Kun töissä joku kävelee ohi oranssissa untsikassa.
Kun joku ei tiedä mitä on tapahtunut ja asian joutuu sanomaan ääneen.
Kun haluaisi kysyä neuvoa.
Kun avaa punkkupullon.
Kun aamukuulutuksessa selviää, että olisi hänen nimipäivä.
Kun joku kertoo mitä on äitinsä kanssa tekemässä.
Kun puhelimeen tulee viesti, että muistolaatta on kiinnitetty pylvääseen numero kahdeksan.
Kun tajuaa, ettei voi vahingossa törmätä Stokkan herkussa.
Kun miettii lähestyvää joulua.
Kun jää junasta Pohjois-Haagan asemalla.
Kun meinaa vahingossa lähettää viestin.
Kun tarttuu kaupassa mehuun, joka oli hänen lempparia.
Kun miettii mitä sanoisi, jos voisi vielä kerran jutella.
Kun on aika ottaa lapsuudenkodin avain pois nipusta.

Voi vitun vittu. Elämä on epäreilua.

Seuraa blogia: bloglovin’ / facebook / instagram / snapchat.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply Hanna perjantai 28. lokakuun 2016 at 10:17

    *halaus*

    • Reply Myy lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:06

      Kiitos <3

  • Reply Sissi perjantai 28. lokakuun 2016 at 11:12

    <3

    • Reply Myy lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:07

      <3

  • Reply JonnaH. perjantai 28. lokakuun 2016 at 11:24

    <3

    • Reply Myy lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:08

      <3

  • Reply Mari perjantai 28. lokakuun 2016 at 19:15

    Voi..oon niin pahoillani!

    • Reply Myy lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:08

      Te kaikki tyypit ootte niin ihania <3

  • Reply Pinsku perjantai 28. lokakuun 2016 at 20:12

    En yleensä uskaltaudu kommentoimaan mitään, mutta halusin tulla kertomaan, että olen lueskellut blogiasi jo pidemmän aikaa. Halusin myös lähettää niin paljon kuin vain pieni ihminen voi tsemppi haleja ja kaikkea hyvää sinulle lähettää. Toivoa siitä, että joskus kaikki on vähän kevyempää kantaa vaikka suru ei koskaan katoa.

    Kirjoituksesi ovat kolahtaneet kovaa ja syvälle, koska olen painiskellut surun kanssa itsekin muutamia vuosia. Menetin äitini alle kakskymppisenä rintäsyövälle. :'(

    Suru saattaa vieläkin iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta, silloin tuntuu kuin kaikki katoaisi ja palaan edelleen niihin viimeisiin hetkiin. Ja edelleen vuosien jälkeen unohdun miettimään pitäisikö soittaa äidille.

    Halusin lähettää sinulle paljon voimia, halauksia, kaikkea hyvää ja kiitos kirjoituksistasi. Huh kylläpäs taas on mulla tippa linssissä..mut ei se haittaa, antaa surun tulla ulos. <3 tsemppiä tsemppiä ja tsemppiä!
    Terv, lukija

    • Reply Myy lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:06

      Kiitos ihan älyttömän paljon, että kommentoit. <3 En pysty edes kuvittelemaan miten paljon vaikeampaa tämä olisi ollut kymmenen vuotta sitten, kun olin alle kaksikymppinen. Paljon paljon rakkautta sulle!

  • Reply Nanna/KultainenKynsilakka lauantai 29. lokakuun 2016 at 04:15

    Mulla meni vissiin viitisen vuotta ennen kun poistin edes oman menetetyn läheisen puhelinnumeron.. Suru käyttäytyy kun ptsd,se hyökkää mitä pienimmistäkin asioista. Mulle yks noista on sisujen tuoksu. Itke,muistele ja tee asioita joista sun äiti nautti,niin tuntuu kun ois ees toista vähän lähempänä :) ♡

    • Reply Myy lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:10

      Kiitos Nanna <3 Jotenkin numeron poistaminen tuntuu niin väärältä, vaikka ei sillä mitään tee, enkä tiedä pystyisinkö tai haluaisinko edes lukea meidän viestiketjuja joskus myöhemmin. Tuoksumuistot on voimakkaita!

  • Reply Katarooma lauantai 29. lokakuun 2016 at 11:40

    <3

    • Reply Myy lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:11

      <3

  • Reply Karoliina lauantai 29. lokakuun 2016 at 15:21

    <3

    • Reply Myy lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:16

      Ehkä äiti siellä jossain rapsuttelee Mattia ja Tipua <3

  • Reply Karoliina lauantai 29. lokakuun 2016 at 21:25

    Toivottavasti. En voisi parempaa seuraa Matille toivoa <3

  • Reply Pauliina lauantai 29. lokakuun 2016 at 22:00

    <3

  • Reply Hanne sunnuntai 30. lokakuun 2016 at 07:37

    <3

  • Reply Mia maanantai 31. lokakuun 2016 at 09:19

    Voimia sinulle!! Toivottavasti ikävän pahin kärki taittuu ja muistot muuttuvat lohdullisiksi. Halauksia! Itku tätä lukiessa pääsi ja mieleen tuli väkisin, että kuinka pian olen samassa tilanteessa. Äitini on vakavasti sairas, eikä välttämättä ole kauaa aikaa. Mahdollisimman paljon vietänkin hänen kanssaan aikaa, harmittaa kun työt ja normiarki ovat tiellä..

    • Reply Myy perjantai 4. marraskuun 2016 at 22:53

      Paljon jaksamista <3 Suosittelen juttelemaan kaikki mieleen putkahtelevat asiat läpi, koska vaikka sitä aikaa luulisi vielä olevan, voi se silti yhtäkkiä loppua kesken.

    Leave a Reply