Pitkällisten vuosien pähkäilyjen jälkeen päätimme Miehen kanssa, että tänä kesänä lähtee molemmilta silmälasit. Ensin minä koekaniinina ja sitten myöhemmin on Miehen vuoro.
Olin 12- tai 13-vuotias, kun sain ensimmäiset lasini. Olisin tosin tarvinnut ne jo vuotta aikaisemmin, mutta tietysti laseja kammoksuvana esiteininä yritin vain sinnitellä ja pärjätä ilman. Koko teini-iän käytin lähestulkoon pelkkiä piilolinssejä. Ensimmäiset silikoniset yötäpäivää pidettävät linssit tuli silloin markkinoille ja ne oli pelastus. Parikymppisenä kyllästyin säheltämään ja opettelin käyttämään laseja. Vuosia meni ja viime kesänä yritin taas palata piilolinssien maailmaan, mutta ei siitä mitään tullut. Mitta oli täynnä ja minä ihan valmis leikkaukseen.
Tänä keväänä rohkaistuin ja varasin ajan Eiran sairaalaan esitarkistukseen huhtikuun lopulle. Miksi juuri sinne? En tiedä, se vaan tuli ensimmäisenä mieleen, kun mietin mikä sairaala olisi tarpeeksi luotettavan oloinen. Pikainen googletus kertoi, että siellä on heinäkuussa otettu käyttöön uusin tekniikka eli ReLEx SMILE ja tämä sinetöi päätökseni. Uuden tekniikan ansiosta taittovirhe voidaan korjata ilman perinteistä sarveiskalvoon tehtävää läppää. Sen pitäisi olla silmälle huomattavasti hellempi ja silmien kuivumisen hyvin vähäistä. Olen jo muutenkin ihan tarpeeksi kuivasilmäinen.
Esitarkistuksessa minut otti vastaan todella mukava optikko. Silmiäni tutkittiin viidellä eri laitteella, osalla useampaan kertaan! Välissä mitattiin silmänpaineet ja laitettiin laajentavia tippoja. Muistaakseni neljäs laite oli se, joka vasta varmisti voiko silmiä edes leikata. Onneksi en ollut etukäteen osannut edes ajatella, että sarveiskalvo voisi olla niin ohut, ettei leikkaus onnistu. Minun sarveiskalvoni olivat hieman normaalia paksummat, joten ei huolta.
Tarkistuksen lopputuloksena todettiin, että toivomani SMILE-tekniikka sopii hyvin silmilleni ja varasin leikkausajan kesäkuun alkuun, jolloin minulla on viikko lomaa. Saisin edes hetken parannella silmiäni ennen kuin palaan töihin tekstiilipölyn keskelle. Samalla jännittää ja odotan innolla! Hieman myös mietityttää miten alaston olo on töihin palatessa, kun silmiä ei saisi meikata ainakaan viikkoon. Normaalisti olen ”saanut” piiloutua lasien taakse mikäli olen syystä tai toisesta ollut meikittä.
Kuvituksena esitarkistuksen jälkeiset jättimäiset pupillit (ja lähes meikitön naama). Osa 2 sitten leikkauksen jälkeen. :) On muuten kiva silmälasipainauma näkyvissä nenänvarressa. Pääseeköhän ajan kanssa eroon myös niistä sankakuopista korvien takana?
23 Comments
Kiitos postauksesta, tämä on todella kiinnostava aihe mulle. Olen pähkäillyt jo pitkään mennäkö leikkaukseen, olen ihan lopenkyllästynyt säätämään piilareiden ja lasien kanssa. Mun silmät ovat todella kuivat ja herkät, joten piilareiden kanssa on välillä tuskaa. Samasta syystä olen vähän huolestunut voiko leikkausta edes tehdä, ja kuivuvatko silmät ennestään. Mielenkiinnolla jään odottamaan kokemuksiasi! :)
Minäkin olin kovin huolissani silmien kuivumisesta ja ärtymisestä, mutta toivottavasti tuo uusi leikkaustekniikka on pelastus siihen :)
Samaa asiaa olen minäkin pyöritellyt jo useamman vuoden. Näköni ei ole mitenkään poikkeuksellisen huono, mutta silmän karevuuden ja kuivuuden vuoksi on ollut mahdotonta löytää sopivia piilolinssejä. Linssitekniikka on tosin mennyt paljon eteenpäin joten pitäisi rohkaistua kokeilemaan uudelleen.
Hienoa, että päätit tehdä aiheesta juttusarjan sillä ainakin mulle kokemuksen kirjaaminen on kyllä tarpeen.
Siskoni kävi leikkauksessa n. 15 vuotta sitten ja on edelleen ilman silmälaseja, tuolloin leikkaus vaati kuitenkin pitkällistä jälkihoitoa ja riskit olivat suurempia. Leikkaustekniikka on myös kehittynyt kuluneiden vuosien aikana joten ihan siihen ei voi enää verrata.
Ei minullakaan näkö ole kuin -3 ja risat, mutta ei vaan jaksaisi säätää.. :)
Yritin itse etsiä kokemuksia tuosta Smilesta, mutta niitä ei juurikaan löytynyt, kun leikkaustekniikkaa on tehty Suomessa vasta alle vuosi. Toivottavasti juttusarjasta on siis hyötyä muille!
Minullakin muuten serkku leikkautti silmänsä joskus 90-luvulla ja sillon piti leikata silmä kerrallaan ja kaikki oli kovin hankalaa :D
Sama juttu oli siskollakin ja tippoja piti käyttää vähintään vuosi leikkauksen jälkeenkin. Siskon näkö oli kuitenkin -7 joten kaikesta säätämisestä huolimatta hän on ollut tosi tyytyväinen että meni leikkaukseen.
Mun miehelle tehtiin PRK, joka siis on myös pintahionta, 2007. PRK:ta ei kai enää nykyisin taideta ihan kauheasti tehdä. Siinä toipumisaika oli muistaakseni läppäleikkauksia pidempi ja hinnaltaan se oli huomattavasti halvempi. Myös tuo PRK tehtiin silmä kerrallaan. Muutaman vuoden sillä oli leikkauksen jälkeen silmät aremmat ja kuivemmat, mutta ajan kanssa ne on asettuneet ja on nykyään ihan normaalit ja laseja tosiaan ei ole tuon jälkeen tarvinnut :)
PRK taitaa nykyään olla käytössä vaan, jos Lasik tai SMILE ei sovi. Kuulostaa jotenkin ihan kauheelta, että silmät olisi vuosia aremmat :) Ihan jäätävän hintainen tuo SMILE on, mutta eiköhän se hyvänä ja huolettomana fiiliksenä maksa itsensä takaisin.
Hyvä päätös! Mulla 3,5 vuotta takana silmäleikkauksesta ja se oli elämäni paras ostos. :) Täällä olen siitä kirjoittanutkin: http://kissaamma.blogspot.fi/2011/11/c-u.html
Hei kivaa, käynkin lukemassa sun kokemukset :)
Kyllä minäkin vielä joskus johonkin silmäleikkaukseen menen! Nykyäänkin käytän melkein aina julkisilla paikoilla piilareita, sillä koen näyttäväni paremmalta ilman laseja. Yleensä viikonloppuisin tai jos mihinkään ei tarvitse mennä, pidän sitten laseja. Lisäksi olen rakennuksilla töissä, joten siellä täytyy pitää suojalaseja, joten piilarit on pelastus, saa käyttää ihan normaaleja muutaman euron pleksejä eikä tarvitse ostella mitään työlaseja suojilla erikseen.
Oli tosi hassua viime kesänä yrittää palata piilarien maailmaan, kun näytin mielestäni ihan hassulta ilman laseja. Ehkä sitä tottuu kuitenkin nopeasti :)
En muuten silmälasien takia ole koskaan käynyt 3D-leffassa, kun en saanut niitä laseja sopimaan omien lasien päälle. :D Suojalasihommissa olisi varmasti helpotus saada olla ilman silmälaseja.
Näinpä. Ja vaikka mulla onki piilareita käytössä, niin laiskana elokuvien katselijana ei ole tullut käytyä yhdessäkään 3D-leffassa. :D
Suunnitelmissa on minullakin että jonakin päivänä pääsen laseista eroon. Pitää vaan tässä asuntolainan maksun ohessa yrittää säästää tonni jos toinenkin :)
Minulla rahallisena tukena toimii asunnon vaihdon yhteydessä tulleet myyntivoitot.. :) Muuten pitäisi kyllä ottaa osamaksu.
Kyllä niistä sankakuopista pääsee eroon. Mun silmät leikattiin vuosi sitten, ja nyt juttusi luettuani piti oikein etsiä korvien takaa painaumia. Hyvin ne ovat hävinneet, vaikka 26 vuotta laseja käytin.
Jee! Mä jo ajattelin, että ne on muotoutunut kalloluuhun.. :D
Olen nähnyt maailmaa nyt 1.5 vuotta uusin silmin. On kyllä hienoa uidessa nähdä jotain ja katsella saunan paneleita:).
Leikkaus kesti muutaman minuutin ja silmät olivat sen illan sumeat ja väsyneet mutta kuitenkin samalla selvästi näki. Silmätippojen kanssa touhuiluun tottui, harvasen tunti jotain tököttiä tuli rutiinilla laitettua.
Ainut että geelimäisempi kosteuttava tippa kaihersi silmiä. Muutaman kerran latasin tipat silmiin ennen pimeällä autolla ajoa ja paniikki iski kun koko ajan sai räpsytellä ja tuntui pahalta. Käytin samoja tippoja myöhemmin jos silmät tuntui kuivilta, eikä ongelmia ollut. Minulla väsymistä ja kuivumista oli kolmisen kuukautta ja näkö korjautui niin, etten tarvitse ratissa laseja.
Meikkaaminen on nyt paljon helpompaa ja lopputuloskin näkyy, kun ei ole laseja. Ja innoissaan olenkin ostanut varmaan yhden silmän leikkauksen hinnalla kosmetiikkaa. Mutta elämä on…
Ooh, sitten voisi vaikka mennä uimaan! Mä olen ollut tosi huono käymään uimahalleissa, koska vaikka näkö on vaan -3 ja risat, niin en halua seikkailla puolisokkona.
Toi on totta, että sitten meikkikin erottuu paljon paremmin. Tuliko alkuun semmoinen tunne, ettei ”voi” meikata yhtä paljoa kuin lasien kanssa, kun kaikki meikki näytti vahvemmalta? :)
Eipä oikeastaan, kun aika hillittyä meikkiä arkena käytän. Piilareita pidin ennen jonkin verran. Niidenkin kanssa puljaaminen ärsytti, vaikka loppuajasta oli kertakäyttöisiä.
Hauskaa oli kuinka toisti niitä vanhoja kaavoja pitkään. Herätessä etsi silmälaseja sängyn vierestä ja suihkuun mennessä otti olemattomat kakkulat päästä pois. Nyt ne pakkoliikkeet on onneksi poistuneet…
Olen ainakin pitänyt uimahallissa laseja päässä (ja meikitkin naamassa), mutta ei siinä tietysti paljon sukeltele… :D
Olen myös varaamassa aikaa esitarkastukseen. Mietin Eiran ja mehiläisen välillä kun molemmat olisivat lähellä, mutta Eirasta luin, että siellä on vähän liukuhihnameininkiä ja kun pelkään muutenkin välinpitämättömiä lääkäreitä, niin en tiedä…
Jälkiseurauksista pelottaa ehkä eniten lähinäön mahdollinen heikkeneminen. Nyt minulla on tosi hyvä lähinäkö ilman laseja, ja olisi ikävää menettää se. Mietityttää myös tuleva ikänäkö, että pyrkisinkö nollaan vai pitäisikö jättää vanhuusvaraa toiseen silmään.
Lisäys – tietysti turha pohdiskella ennen esitarkastusta, mutta olen lueskellut nyt paljon leikkauksista.
Minäkin luin, että Eirassa olisi hieman liukuhihnameininkiä. Ainakin esitarkastuksen perusteella fiilis oli päinvastainen, mutta vasta kolmen viikon päästä olen fiksumpi miltä tilanne tuntui itse leikkauksessa :)
Itse olen nyt lueskellut kokemuksia ja tutkinut hintoja. Kohta ehkä mennään!