Huitelin menemään seeprana viime viikolla (jotkut saattoi bongata instasta kuvan ensimmäisen testi-illan jälkeen), kun päätin kunnolla vertailla kaikkia itseruskettavia vaahtoja mitä kaapista löytyi. Sattumalta Salla oli samoihin aikoihin seepraillut myös, kosmebloggaajien aivot toimii yksiin.. :) Minulla vertailussa siis kolme vaahtoa.
St. Tropez Bronzing Moussen ostin kolme vuotta sitten ja itseasiassa olen kirjoittanut siitä arvion. Sain tästä aikoinaan ihan mukavan allergiareaktion, mutta sitkeänä hölmönä jatkoin testailua myöhemmin. Lopputuloksena en pysty käyttämään tätä kerralla koko kroppaan, mutta esim. jalat rusketan ongelmitta. Pullo onkin päässyt melkein tyhjäksi. Tässä on selkeä parfyyminen tuoksu. Ei huono, mutta voimakas.
L’Oreal Sublime Bronze Self-Tanning Golden Mousse tuli goodiebagista kaksi vuotta sitten. Se jotenkin jäi jo silloin St. Tropezin jalkoihin ja käyttö on jäänyt vähäiseksi. Täytyy myös myöntää, että postausta kirjoittaessa en enää muistanut miltä tämä tuoksui. Muistin virkistämisen jälkeen voin todeta sen olevan voimakas ja no, hyvin tyypillinen itseruskettajatuoksu.
Vita Liberata Sheer Tinted Self Tan Mousse tuli pr-toimistosta tänä keväänä. Tämä on sävyltään hennompi medium, mutta vaahdosta on saatavilla vielä intensiivisempi dark. Tuote lupaa olla melkein ekohömppää ja hajusteeton, mikä ensimmäisenä pisti silmään. Uskon nimittäin, että aikaisemmat allergiareaktiot johtui hajusteista. Tässä on kuitenkin mieto ja miellyttävä tuoksu.
Minun iholla DHA ei ala haisemaan voimakkaasti minkään kohdalla. Se taitaa olla ihan ihokohtaista.
Teippasin reiteeni alueet, jotta värit näkyisi mahdollisimman hyvin. Iholle on levitetty kahtena peräkkäisenä iltana reilu kerros tuotetta. Levitin vaahdot pumpulilapulla, mutta normaalikäytössä olen aina levittänyt ne St. Tropezin kintaalla. Se on superkätevä apuväline, enkä lähtisi vaahtoilemaan pelkillä käsillä. Myös Vita Liberata valmistaa kintaita, mutta ainakin Stokkalta ne on toistaiseksi ollut loppu. Vaahdon alle ei kannata laittaa kosteusvoidetta, vaikka niin voisi luulla. Kunnolla aikaisemmin tehty kuorinta ja kosteutus riittää kyllä tämmöiselle korpullekin. Saa tasaisemman ja kauniimman värin.
Kaikissa kolmessa vaahdossa on levitystä helpoittava karttaväri, mutta se on pesty pois ennen kuvan ottamista. St. Tropezin (ylin) ja Vita Liberatan (alin) koostumus on hyvin identtinen; kuohkea ja pehmoinen. L’Oreal (keskellä) on selvästi märempää ja sen vaahto lässähtää nopeammin. L’Orealissa on myös selvästi keltaisempi sävy, joka on muutenkin hyvin hento ja huomaamaton. Suurin osa keltaisuudesta oli onneksi karttavärissä, koska tuijottelin reittäni illalla ja mietin, että en tosiaan halua olla tuon värinen. St. Tropezin ja Vita Liberatan sävyt on lähellä toisiaan. Molemmat antaa kauniin sävyn, joka ei ole liian keltainen, eikä punainen. Vita Liberata vie kyllä voiton, koska sen jättämä jälki on tasaisempaa. Kuvaa suurentamalla ehkä näkyy, että St. Tropezin läpi kuultaa reidessäni olevat sävyvirheet, kun Liberatan jälki on ihan tasainen.
Huh, tulipas tästä pitkä. Olisin tarvinnut enemmän kuvia katkomaan tekstiä.. Valintani on siis Vita Liberata ja aion tutustua muihinkin sarjan tuotteisiin. :)
Jos vielä jäi epäselväksi, niin L’Oreal ja Vita Liberata on saatu blogin kautta testiin.
